Kymenlaakson maakunta: Historia
Kymenlaakso ei kuulu Suomen historiallisten maakuntien joukkoon, vaan se on vanhastaan ollut neljän maakunnan, Uudenmaan, Hämeen, Savon ja Karjalan raja-aluetta. Käsitykset siitä, missä kohdassa näiden maakuntien rajat kulkivat, ovat kuitenkin eri aikoina suuresti vaihdelleet, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa valtakunnan rajan ja myös läänien rajojen muutokset. Kymenlaakson kaupungeista Haminan voidaan katsoa kuuluneen Karjalaan.lähde? Viitteellisen Uudenmaan ja Karjalan historiallisen rajan voitaneen katsoa kulkeneen Kymijoessa. Kymenlaakson pohjoisosan on useasti katsottu kuuluvan Hämeeseen, vaikka keskiajalla Kymijoki oli raja hämäläisten ja karjalaisten välillä. Otavan julkaisema Pieni tietosanakirja vuodelta 1926 määrittelee Kymenlaakson Kymijoen ympäristöillä olevaksi sivistysmaantieteelliseksi alueeksi, joka ulottuu Loviisasta Virolahdelle ja Suomenlahdesta Iittiin.
1600-luvulla nykyisen Kymenlaakson alue kuului silloiseen Viipurin ja Savonlinnan lääniin. Suuren Pohjan sodan jälkeen Uudenkaupungin rauhassa 1721 suuri osa tästä läänistä joutui Venäjälle. Läänin Ruotsille jääneestä osasta muodostettiin yhdessä Käkisalmen läänin rippeiden kanssa Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni, johon kuuluivat nykyisen Kymenlaakson lisäksi suunnilleen nykyiset Etelä- ja Pohjois-Savo, Etelä- ja Pohjois-Karjala sekä osa Itä-Uuttamaata. Läänin hallintokeskuksena toimi Lappeenranta. Hattujen sodan jälkeen Turun rauhassa 1743 valtakunnanraja siirrettiin Kymijokeen, ja sen suistoalueella raja kulki joen läntisintä haaraa myöten. Pohjoisempana raja kulki Kymijoesta Mäntyharjun reittiä pitkin itään ja edelleen Saimaan poikki. Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin jäljelle jääneistä osista tuli nyt Kymenkartanon ja Savon lääni. Läänin hallintokeskus siirrettiin Loviisaan. Vuonna 1775 Kymenkartanon ja Savon lääni jaettiin kahtia. Sen pohjoisosasta (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) muodostettiin Savon ja Karjalan lääni ja eteläosasta (pääosa Etelä-Savoa ja Kymijoen länsirantaa myötäillyt maakaistale) tuli Kymenkartanon lääni. Kymenkartanon läänin hallintokeskukseksi tuli Heinola.
Sen jälkeen, kun Suomi oli liitetty Venäjään suuriruhtinaskunnaksi, keisari Aleksanteri I päätti vuonna 1812 yhdistää Venäjään aikaisemmin liitetyn Vanhan Suomen muuhun Suomeen, ja siitä muodostettiin uusi Viipurin lääni. Kymijoen itäpuoli kuului Viipurin lääniin 1940-luvulle saakka, mutta sen länsipuoli siirrettiin jo 1830-luvulla kuulumaan Uudenmaan lääniin, ja Kymenkartanon läänin jäljelle jääneen osan nimi muutettiin Mikkelin lääniksi. …