Satakunnan maakunta: Historia ja nimi
Nykymaakunnan edeltäjänä ollut Satakunnan historiallinen maakunta mainitaan kirjallisessa lähteessä ensimmäisen kerran vuonna 1331. Satakunnan arvellaan kuitenkin olleen oma erillinen alueensa jo ennen 1100-lukua, jolloin nykyisen Suomen alue liitettiin osaksi Ruotsin valtakuntaa. Myöhemmällä keskiajalla aluetta nimitettiin myös Kokemäenkartanon linnalääniksi, joka yhdistettiin Varsinais-Suomen kanssa Turun ja Porin lääniksi vuonna 1634. Historiallinen Satakunta käsitti myös suuren osan nykyistä Pirkanmaata ja ulottui aina Keski-Suomen maakuntaan saakka.
Satakunnan juuret saattavat ulottua jopa rautakaudelle, jolloin sillä saattoi olla poliittista ja sotilaallista merkitystä. Ruotsin ote alueesta vahvistui 1200-luvulla, ja rannikon paikannimissä näkyy edelleen ruotsalaisvaikutteita. Keskiajan merkittävimpiä kaupunkeja olivat Rauma ja Ulvila, mutta maankohoamisen myötä Pori nousi tärkeämmäksi satamakaupungiksi 1500-luvulla. Venäjän vallan alla (1809-1917) Satakunta teollistui, erityisesti Porin seutu. Metsä- ja tekstiiliteollisuus kukoistivat, ja Rauma ja Pori tunnetaan edelleen historiallisista purjelaivoistaan. Rautateiden myötä sisämaan kuljetus muuttui helpommaksi, ja jokikuljetus vähensi merkitystään. Silti Satakunnan satamat ovat edelleen Suomen tärkeimpiä vientisatamia. Itsenäistymisen jälkeen teollisuus (metalli, metsä) kasvoi vauhdilla. Huippukohdaksi muodostui Olkiluodon ydinvoimalan rakennus. Toisaalta teollisuus aiheutti myös ongelmia, kuten saastumista Harjavallan ympäristössä. 1990-luvulta lähtien perinteinen teollisuus on taantunut, eikä alueella ole omaa yliopistoa. Tätä pidetään yhtenä syynä Satakunnan kaupungistumisen hiipumiseen.
Yleisimmin hyväksytyn käsityksen mukaan Satakunnan nimi on suora suomennos ruotsinkielisestä termistä "hundrade", jonka tunnetaan myös kaikissa muissa germaanisissa kielissä. Se on alun perin liittynyt jo viikinkiajalta periytyvään satakuntalaitokseen.
Maakunnasta kaavailtiin 1950-luvulta lähtien omaa Satakunnan lääniä ja Mauno Koiviston hallitus tekikin asiasta periaatepäätöksen vuonna 1981. Eduskunta kaatoi hankkeen kuitenkin tiukassa äänestyksessä vuonna 1985.