Keski-Pohjanmaan maakunta: Historia
Asutus on Keski-Pohjanmaalle levinnyt jo kampakeraamisella ajalla noin 5 000 vuotta sitten. Tuolta ajalta on olemassa merkkejä kylämäisestä asutuksesta muinaisten jokisuiden ja rannikon läheisyydestä. Vanhimmat merkit ihmisestä sijaitsevat muinaisilla ranta-alueilla, jotka maankohoamisesta johtuen sijaitsevat nykyään kaukana rannikosta yli sadan metrin korkeudessa merenpinnasta.
Vaikka pronssi- ja rautakautisia asuinpaikkoja ei Keski-Pohjanmaalta juurikaan tunneta, ovat esihistorian kaikki ajanjaksot, kivikausi, pronssikausi ja rautakausi, edustettuina Keski-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pronssi- ja rautakausilta on useita hautaröykkiöitä, joista suurimmat ovat läpimitaltaan 10–15-metrisiä ja korkeudeltaan 2,0–2,5 metriä.
Myöhäisrautakausi eli merovingiaika, viikinkiaika ja ristiretkiaika ovat Keski-Pohjanmaalla hämärän peitossa. Irtolöytöjä, kuten koruja, aseita ja työkaluja, on löytynyt kuitenkin myöhäisrautakauden ajalta.
Keski-Pohjanmaalla on myös nk. jatulintarhoja, joita myös Laiska-Jaakon ringeiksi paikallisesti kutsutaan; kivistä ladottuja labyrinttejä, joiden alkuperäistä rakentamistarkoitusta ei tiedetä. Suuri osa näistä jatulintarhoista on ulkosaaristossa. Keskipohjalaisia jatulintarhoja on löydetty mm. Himangalta, Kokkolasta, Kälviältä ja Lohtajalta.
Ruotsin vallan aikana keskipohjalainen asutus jokilaaksoissa ja kyläjärjestelmä vakiintuivat. Vielä keskiajan lopulla keskipohjalaiset kylät olivat vaatimattomia. Perinteisesti Keski-Pohjanmaalla kylät ovat olleet ns. sukukyliä: kylä on kasvanut kantatalon läheisyyteen sukulaistalojen myötä. Rakenteeltaan keskipohjalaiset kylät olivat tiiviitä 1700-luvulle asti, ja yksittäiset talot olivat harvinaisia. Maata ja rakennuksia hallittiin yhteisomistuksessa. Isonjaon myötä yhteisomistuksesta luovuttiin ja kylät muuttuivat väljemmiksi. Asutus levisi myös erämaihin ja uudisasutus kääntyi nousuun.
Keski-Pohjanmaasta puhuttaessa on vaikea ohittaa kahta tekijää, tervanpolttoa ja laivanrakennusta. Aina 1600-luvulta 1800-luvun puoleenväliin saakka terva oli Keski-Pohjanmaan päävientiartikkeli. Tuona aikana Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sisämaa-alueet olivat Suomen tärkeimpiä tervantuotantoalueita. Terva vietiin Pohjanmaan suuriin tervakaupunkeihin, Kokkolaan ja Ouluun, jotka vastasivat yhdessä noin 2/3:sta koko Suomen tervanviennistä. Keski-Pohjanmaan joet toimivat tervan kuljetusreitteinä sisämaasta rannikolle. …