Pirkanmaan maakunta: Historia
Pirkanmaalla on asuttu tuhansia vuosia. Pronssikaudella maanviljelys syrjäytti pyyntiä ja rautakaudella Eurajoelta Längelmäelle ulottui asutus, joka oli 800-luvulta alkaen Suomen pohjoisin talonpoikaiskulttuurin seutu. 1000-luvulla asutus keskittyi Kokemäenjoen varrelle ja Pyhäjärvelle. 1300-luvulla nykyinen Pirkanmaa oli osa historiallista Satakuntaa, josta pääosa oli Ylä-Satakunnaksi ja pieneltä osin myös Ala-Satakuntaa. Eräkauden jälkeen kaupunkien puuttuminen hidasti kehitystä. Kuningas Kustaa III perusti Tampereen vuonna 1779, ja siitä kehittyi Suomen merkittävin teollisuuskeskus 1840-luvulla. Uudet keksinnöt, kuten puuhioke, selluloosa ja paperin teko, edistivät kehitystä. Teollisuutta syntyi muun muassa Valkeakoskelle, Nokialle ja Mänttään. Tampereesta tuli maakunnan keskus ja rautatieliikenteen solmukohta.
Suomen sisällissodassa Pirkanmaa oli punaisten hallussa ja Tampere punaisten keskus. Sodan jälkeen teollistuminen voimistui. Talvisodassa Tampere ja muut kaupungit joutuivat pommitusten kohteiksi. Pirkanmaan maakuntaliitto perustettiin vuonna 1956. Maakuntaa kutsuttiin myös Tammermaaksi, mutta vähitellen Pirkanmaa vakiintui alueen nimeksi. 1950-luvulla maakunnan ainoa kaupunki oli Tampere, mutta 1963–1977 kauppaloista tehtiin kaupunkeja. Kuntien määrä väheni 1900-luvun jälkipuoliskolla ja vanhoja pitäjännimiä otettiin uudelleen käyttöön kuntaliitosten myötä. Vuonna 1994 Suomi jaettiin 20 toiminnallis-taloudelliseen maakuntaan ja Pirkanmaa oli yksi niistä.