Suomi – Ruotsin itämaasta itsenäiseksi tasavallaksi
Suomen alue asutettiin pian viimeisen jääkauden jälkeen. Keskiajalla kristinusko levisi maahan, ja Suomi liitettiin vähitellen osaksi Ruotsin valtakuntaa. Turusta tuli hallinnon ja kirkon keskus, jota hallitsivat Turun linna ja tuomiokirkko. Suomalaiset talonpojat, kauppiaat ja sotilaat elivät osana Ruotsin valtakuntaa, ja maa kärsi usein Ruotsin ja Venäjän välisistä sodista. Uskonpuhdistuksen aikana Mikael Agricola loi suomen kirjakielen perustan, ja Ruotsin vallan kausi kesti yli puoli vuosituhatta.
Vuonna 1809 Suomi siirtyi Venäjän keisarikunnalle autonomisena suuriruhtinaskuntana, jolla oli omat lait ja hallinto. 1800-luvulla kansallinen herääminen vahvistui: Kalevala, suomen kielen aseman nousu ja kulttuurielämä rakensivat kansallista identiteettiä. Vuonna 1906 Suomessa otettiin käyttöön yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, ensimmäisenä Euroopassa myös naisille.
Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Heti perään käytiin katkera sisällissota vuonna 1918. Toisen maailmansodan aikana Suomi taisteli talvisodassa ja jatkosodassa Neuvostoliittoa vastaan ja lopuksi Lapin sodassa Saksaa vastaan. Maa säilytti itsenäisyytensä, mutta menetti muun muassa suuren osan Karjalasta, ja siirtoväki asutettiin muualle Suomeen. Sodan jälkeen Suomi maksoi raskaat sotakorvaukset, teollistui nopeasti ja rakensi pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995 ja Natoon 2023.
Nykypäivän Suomea muovaavat kaksikielisyys, vahva koulutus, luonto sekä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.
Onko sinulla omia tarinoita, valokuvia tai muistoja Suomesta? Jaa ne muiden kanssa Kotiseutuhistoria-osiossa!